tiistai 30. syyskuuta 2014

Stressiä??

Herätyskello houkutteli heräämään tossa kuuden hujakoilla ja rutiininomaisesti napsasin kahvinkeittimen päälle. Olen huomannut että jos en lataa keitintä valmiiksi edellisenä iltana niin kahvit jää juomatta melko usein, en tiedä miksi.. Koiruuksien ulkoilutus ja kuppi kädessä uutisten selailua. Aamu meni suurimmaksi osaksi etätehtävien parissa joita onkin päässyt kasaantumaan ihan kiitettävästi. Tässä olisi vajaa kaksi viikkoa jäljellä tätä jaksoa ja koneelle pitäisi naputella ateriasuunnittelua, lounaslistaa, a'la carte listaa, osto- ja varastointotehtävää, kauppalakitehtävää ja liikeideasuunnittelua. Voin rehellisesti myöntää että kauppalain kahlaaminen koneella istuen ei kuulu suosikkeihini mutta ymmärrän kyllä sen tärkeyden ja turhapa tässä on minkäänlaista asennetta itselleen rakennella kun kaikki pitää jokatapauksessa olla tehtynä ennen jakson päättymistä. Huomaanko siis hienoisen stressin hiipivän alitajuntaani.. ehdottomasti kyllä. Mikäköhän siihen auttaisi... no se että teen ne tehtävät. Siispä asetan itselleni tavoitteen että sunnuntaihin mennessä nämä olisi naputeltuna siihen kuntoon että saan rauhassa suuntaa ajatukset tulevaan reissuun.



Hiljalleen olen kerännyt itselleni tietoa Espanjasta ja Baskimaan Bilbaosta ja matkan alkuunhan on enää aikaa.. vähän reilu kolme viikkoa!!! Matkan yksityiskohdat on hieman vielä hämärän peitossa (pitävät selkeesti hullua jännityksessä) 
joka johtuu osaltaan siitä että koulu hoitaa kaiken ja se on ehkä suurin ero verrattuna omatoimimatkailuun mutta eipä sekään minua suuremmin ahdista. Oikeastaan päinvastoin koska näin minulle jää enemmän aikaa ja energiaa fiilistelyyn. Sen tiedän että meitä on kolme kundia ko lähtee sinne reissuun ja että meillä on yhteinen asunto. Ravintolat ovat Bitoque, Kokken ja Aizian joista sit lähdetään arpomaan että kuka menee mihinkin. Paikanpäällä meitä on vastassa kokenut yhteyshenkilö jonka kanssa koulu on tehnyt jo pitkään yhteistyötä ja hän opastaa meidät alkuun.

Tässä olisi vielä ainakin yksi tapaaminen koordinaattorin kanssa ja siinä käymme läpi viimeiset yksityiskohdat, jonka jälkeen minun tehtäväksi jää vissiin enää pakkaaminen ja se että ilmestyn ajallaan lentokentälle. Sen voin sanoa että vaikka koulutehtävät yrittävätkin aiheuttaa hieman stressiä, niin mikään ei lannista kuitenkaan tämän hetkistä fiilistä. *iso hymiö*


karvakaverit ainakin osaa ottaa rauhassa


1 kommentti:

  1. Kävi mitä kävi niin varmasti matkasta jää muisteltavaa. Ja hyvin varmasti alkaakin jos ei tarvitse yksin paikan päällä ihmetellä, vaan asiat on jo koulunkin puolesta hoidossa ja riittää kun saapuu paikalle. Vähän sellainen pehmeä lasku.

    VastaaPoista