perjantai 28. marraskuuta 2014

Työssäoppiminen ja sen haasteellisuus

Halusin tähän väliin kirjoittaa pari sanaa sellaiselle ihmiselle joka harkitsee tai haaveilee tällaiselle reissulle lähtemisestä. Vaikka suurinosa teksteistäni huokuu suunnatonta positiivisuutta niin arki täällä on aika kaukana siitä mihin kotona on tottunut. Ollaan siis hetki vakavia ja katsotaan asioita tästä perspektiivistä.

Ihan ensimmäisenä haluan nostaa esille kielimuurin. Vaikka täällä pärjää englannilla yllättävän hyvin niin perusosaminen jää kyllä ja ei osastolle. Et voi koskaan tavatessasi uutta ihmistä olettaa että tulet ymärretyksi tai edes sitä että työkaverisi ymmärtäisi kaiken mistä puhutte. Olen toistuvasti ollut tilanteessa jossa kysyn yhtä asiaa vain saadakseni vastauksen ihan johonkin toiseen asiaan. Tämän suhteen siis runsaasti kärsivällisyyttä ja googlehan auttaa aina.

Sitten tähän ravintolamaailmaan. Oletusarvollisesti tulet tänne tekemään työtä ja olemaan osana työyhteisöä. Päivät ovat pitkiä ja kaikki tekevät paljon työtä. Se että suomessa meillä toimii hommat eritavalla ei tarkoita sitä että sama pätisi täällä. Split shift on jokapäiväistä arkea ja kaikki aika meneekin hyvin pitkälti joko töissä tai sitten levätessä. Näin täällä tekee kaikki joten myöskään minä en ole poikkeus. Viisi päivää viikossa, 10-12 tuntia päivässä ei ole sattumaa vaan ihan tavallinen työviikko. Siihen pakollinen parin tunnin tauko keskellä päivää tarkoittaa sitä että juuri kun saat unen päästä kiinni joudut jo heräämään takaisin iltavuoroon ja näin saat tehokkaasti käytettyä koko päivän valveillaoloaikasi tehden työtä tai valmistautumalla siihen. Niin... Ne kaksi vapaapäivää. No meitä on täällä kolme ja kaikilla meillä ne päivät menee nukkuessa koska seuraavastakin viikosta pitäisi selvitä hengissä ja myöskin olla niin virkeä että oppii jotain.

No.. Pakolliset työtunnit tulevat tällä menolla nopeasti täyteen ja viimeinen viikko kannattaakin sitten varata sille kulttuurille ja nähtävyyksille ja lomailulle. Eihän kaiken kuitenkaan tarvitse olla niin vakavaa ja elämästä saa myös nauttia. Ainakin voi sanoa ansainneensa sen vapaan.

Jokainen paikka on varmasti erilainen mutta ainakin minulla vaatimustaso on korkealla. On syytä olla keskittyneenä koska asioita ei tulla turhan montaa kertaa toistamaan ja sillon kun pitää fokuksen timanttisena niin on itselläkin enemmän aikaa sisäistää sen mitä on oppimassa. Tähän kun lisää sen kielimuurin niin keskittymiskyvyn tulee olla todella korkealla halutessaan pärjätä. Jos olet hissukka tai muuten vaan ujo niin ymmärrät jotain väärin, et uskalla kysyä korjausta, teet homman perseelleen ja tulet jäämään jalkoihin ja piste. Jos tuota tapahtuu tavallisessakin keittiössä niin mietippä hetki sitä että kaikki ympärilläsi puhuvat kieltä jota et ymmärrä ja englanti on tasoa "voitko leikata tuon keittiön".

Jos kuitenkin omaat huikean huumorintajun, olet puolihullu suomalainen, aivan oikeasti haluat oppia parhailta ja tiedät olevasi parhaimmillaan paineen alla niin tämä voisi olla elämäsi huikein kokemus.

Omnia rules ja erittäin iso kiitos Oonalle ja Eijalle siitä kun ensikertaa tätä minun kohdalle edes harkitsitte. Teen hitokseen työtä että voitte olla ylpeitä.

1 kommentti:

  1. Ciao Janne!
    Olet kyllä nähnyt paljon ja varmasti myös oppinut. On hienoa lukea,miten monipuolisia asioita saat tehdä.Tämä viimeinen blogi-kirjoitus on varmati ihan juuri niin.
    Silti toivon,että muutkin ryhmästäni uskaltaisi lähteä vaihtoon.
    Pyydän Oonan lähettämään sulle n-suunitelmapaperin ja n-kriteerit englanniksi.
    Voit itse päättä mikä se näyttö on ja Oona voi olla sitten skypen välityksellä sinne arvioinnin merkeissä.
    Toivoisin näkeväni sinutkin pe 19.12.14 aamupäivällä joulun toivotuksen merkeissä.
    Työniloa ja stemppiä!
    .

    VastaaPoista