Nää viikot menee niin vauhdilla ettei mitään järkee. Raahasin itseni vielä tiistaina koululle ja sattumalta törmäsin KV-Koordinaattoriin ja sain lisää tietoa reissusta JA vielä myöhemmin sähköpostia että lentoliput on hommattuna ja että yhteinen tapaaminen on järjestettynä ensiviikon tiistaille. Mukaan passi, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja kopio voimassaolevasta matkavakuutuksesta. Hoidettu, hoidettu ja hoidettu. Passihommahan meni silleen et kun minulle tarjottiin tätä reissua niin en ollut edes varma missä passi on saatikka onko se edes voimassa. No käännettyni asunnon ylösalas löysin passin juurikin sieltä mihin olin sen talteen laittanut mutta voimassaoloaika oli päättynyt jo tammikuussa. Tietokone auki ja pankkitunnuksilla poliisi.fi sivustolle varaamaan aikaa uutta passia varten ja seuraava mahdollinen aika Espoon Kiloon onnistuu ehkä joskus vuonna 2140... Luojan kiitos huomasin tekstin jossa kerrottiin asian voivan hoitaa myös Kirkkonummella ja sainkin sinne ajan vain parin viikon odotusajalla ja onnellisena poikana noudin sen lähimmältä ärrältä tossa pari päivää sitten. Eurooppalainen sairaanhoitokortti järjesty kahdella klikkauksella kelan sivuilta ja se napsahti viikossa postiluukkuun. KV-koordinaattorini ehdotti että tarkistan vielä matkavakuutukseni, jonka tiesin olevan olemassa, aivan varmuuden vuoksi ja sekin intuitio osui oikeaan. Normaali matkavakuutus joka oli kotivakuutuksen kanssa samassa paketissa oli rajattuna 45 päivää lähdöstä ja sehän ei vaan riitä tuolle reissulle eli päivitys kohdilleen ja nyt on mies vakuutettuna koko reissun ajan.
 |
| uusi uljas matkakumppanini |
No entäs ne jamixit ym.. No nehän on suurimmalta osin opettajan kansiossa odottamassa kommentointia eli sain kuin sainkin itseäni sen verran niskasta kiinni että naputtelin reseptiikat kuntoon ja sain ruokalistat ym valmiiksi. Varmasti en ekalla palautuksella onnistu mutta suurinosa siitäkin savotasta on tehtynä.
Eilinen meni taas koulun harjoituskeittiössä jossa pääsin kokeilemaan Tarte Tatin jälkkäriä eli suomeksi omenapiirakkaa. No kaikessa ei voi aina kerralla onnistua ja kun kumosin piirakan vadille ja lähdin sitä leikkaamaan niin hoksasin että olisihan sitä voinut jäähdyttääkkin kunnolla. Seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella. Voitaikina onnistui kuitenkin hyvin ja maut oli kunnossa joten oikeilla jäljillä ollaan.
Pikakelauksella tähän päivään ja onhan se ihana herätä aamulla kun tietää hammaslääkärin jo innokkaana odottavan viisaudenhampaan poistoa. Ei minulla varsinaisesti ole mitään hammaslääkäri-kammoa mutta ei se nyt kovin korkealla ole oikeastaan millään listalla. Yksi piikki, kaksi piikkiä, nitkunnatkun ikuisuudelta tuntuvan ajan ja juuri kun tuntuu siltä että leuka irtoo paikaltaan niin se antoi viimein periksi, siis hammas. Olipahan kokemus taas sekin. No ei niin paljon pahaa etteikö jotain hyvääkin ja koska minulla oli hieman ylimääräistä aikaa niin kävin moikkailemassa vanhassa työssäoppimispaikassa tuttuja. Suoritin taannoin tilaus- ja juhlaruokien valmistamisen työssäoppimisjakson, kolme kk, Espoo Catering - valtuustotalon keittiössä ja tasoltaan en olisi parempaa paikkaa voinut itselleni toivoa. Kokemus on vieläkin erittäin lämpimänä mielessäni ja oli mahtavaa nähdä ohjaajiani taas. Koska leukani on hieman herkkä ja kaipaan elämääni jotain nostalgista niin alla kuva niiltä ajoilta.
 |
| ohjattuna näyttötyönä tällainen |
Nyt sieraimiini tunkeutuu pekonilla tuunatun makaroonilaatikon tuoksu ja mahani vastaa kutsuun tutulla innokkuudella. Kaiken ruoan ei tarvitse aina olla "hienoa" ja "viimeisen päälle". Ja kun seuraksi ottaa lasillisen espanjalaista, nuorta ja helposti lähestyttävää punaviiniä niin luulen makujen olevan enemmän kuin kohillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti